"MIKSI JOTKUT MEKSIKOLAISET PITÄVÄT NIIN HUONOA HUOLTA KOIRISTA?", KYSYIN MEKSIKOLAISELTA YSTÄVÄLTÄNI.
"MIKSI JOTKUT SUOMALAISET KOHTELEVAT KOIRIA PAREMMIN KUIN IHMISIÄ?" HÄN VASTASI.
HS 16.1.2015
"Sinähän olet aivan kuin Tero”, ystäväni Miia huikkasi minulle, kun lojuin hänen upottavalla sohvallaan, vatsani päällä kaksi chihuahuaa. Rapsuttelin koiria korvan takaa ja lässytin toiselle hempeällä äänellä: oot komee poika, nii oot, tooosi komee.”
Miia aviomies Tero on suomalaisen miehen stereotyyppi: iso insinöörinköriläs, joka ei turhia puhu tai pussaile – muuta kuin koiria.
"Tero ottaa aina iltaisin koirat syliinsä ja silittää niitä tuntikaupalla. Minua hän ei koskaan silitä", ystäväni huokasi.
”Pitäisi varmaan alkaa pyöriä Teron jaloissa ja vinkua.”
Koiria rapsutellessani mieleni matkasi 12 000 kilometriä länteen, Meksikoon, jossa olin vaihto-oppilaana syksyn 2013.
Vuokraemäntäni asui viereisessä talossa, ja talon pihalla asui puolestaan hänen koiransa. Iso, ruskea boxeri kulutti päivänsä haukkuen ja kiertäen parinkymmenen neliön pihaa ympäri kuin tiikeri häkissään.
Painoin usein korvani tyynyyn kuunnellessani koiran haukkumista. Olisin halunnut rapsuttaa koiraa, heittää sille palloa tai viedä sen ulos, mutta se ei vuokraemännälle sopinut.
Myös vastapäätä taloani asui koira – tällä kertaa talon katolla. Kultainen noutaja vietti päivänsä omakotitalon katolla ilman suojaa varjolta, seuranaan vesikuppi ja ohikulkevat ihmiset, joille räksyttää.
Maatessani Miian sohvalla kaksi tyytyväistä koiraa sylissä mieleeni palasi myös keskustelu, jonka kävin Meksikossa paikallisen ystäväni kanssa. Alvano kertoi minulle, että hänen perheeseen kuuluu kaksi beaglea. Myös nämä koirat asuivat pihalla.
”Ihanko totta! Ihanaa, että teillä on koiria! Voisimmeko mennä heti viikonloppuna niiden kanssa puistoon pitkälle kävelylenkille?”, intoilin ystävälleni.
Alvano oli hetken hiljaa, ja katseli vaivaantuneena varpaisiinsa.
”Meillä ei ole talutushihnaa”, hän vastasi.
Eivät kaikki meksikolaiset tietenkään laiminlyö koiriaan, vaan osa pitää koiristaan erittäin hyvää huolta. Lenkittää, ruokkii ja leikkii. Mutta esimerkiksi naapurini boxeri olisi hyvin kateellisia lajitovereilleen, jos se aavistaisi, että Suomessa monet koirat nukkuvat sängyssä, herkuttelevat lohen nahalla ja käyvät trimmauksessa oikomassa karvojaan.
Että Suomessa monille koirille heitetään palloa.
Tapasin vastikään meksikolaisen ystäväni Luis-Miguelin. Hän on asunut Tampereella jo vuosia, joten hän tuntee molemmat kulttuurit kuin taconsa täytteet. En malttanut olla ottamatta koira-aihetta puheeksi.
"Miksi jotkut meksikolaiset pitävät niin huonoa huolta koirista?", kysyin häneltä. Luis-Miguel tuijotti minua hetken ja vastasi vastakysymyksellä.
"Miksi jotkut suomalaiset kohtelevat koiria paremmin kuin ihmisiä?"
Luis-Miguel on käynyt useasti suomalaisten ystäviensä kanssa tapaamassa heidän sukulaisiaan. Vierailut tuntuvat hänestä välillä oudoilta.
"Ystäväni menevät usein hellimään ensimmäiseksi perheensä koiraa. He saattavat rutistella koiraa pitkän tovin, mutta eivät anna välttämättä edes yhtä halausta isovanhemmilleen”, hän sanoi ja jatkoi:
”Meksikossa moista käytöstä pidettäisiin hyvin epäkohteliaana."
Teksti ja kuva: Anna von Hertzen
Helsingin Sanomissa 16. tammikuuta 2015 julkaistu juttu löytyy tästä osoitteesta.