Päälle unohtunut vilkku mullisti Matti Suur-Hamarin elämän. Rock-bändien äänimiehestä tulikin maailman paras paralumilautailija.
HS 12.3.2016
Jota koulu kovempi, sitä pappi parempi, toteaa suomalainen sananlasku. Matti Suur-Hamari on joutunut käymään erittäin kovan koulun, mutta ei tullut pojasta pappia, vaan paralumilautailija. Vieläpä maailman paras sellainen.
Suur-Hamarin elämän muuttui täysin 3. elokuuta 2009, jolloin hän ajoi moottoripyörällä risteykseen.
Ennen risteykseen pysähtymistä Suur-Hamari työskenteli äänimiehenä esimerkiksi Viikatteen ja Kotiteollisuuden keikoilla. Vapaa-ajallaan Suur-Hamari harrasti lumilautailua ja pyöräilyä. Eli tavallista imatralaisduunarin elämää.
Suur-Hamari pysähtyi risteykseen. Vasemmalta tuli auto, joka vilkutti kääntyäkseen oikealle. Niinpä Suur-Hamari painoi kaasua, mutta jäi auton yliajamaksi. Auton kuljettajalta oli jäänyt vilkku vahingossa päälle.
Vasen jalka ruhjoutui niin pahasti, että se oli amputoitava polvesta alaspäin.
”En ole katkera mistään. Olen saanut elämältä paljon enemmän onnettomuuden jälkeen kuin ennen sitä”, Suur-Hamari sanoo nyt, yli kuusi vuotta kohtalokkaan risteyksen jälkeen.
Suur-Hamari ei ole enää äänimies, vaan hän on ammattilumilautailija, joka voitti tämän vuoden X Gamesissa kultaa paracrossissa. Voitto lumilautailun arvostetuimmassa kisassa oli lapsuuden unelman täyttymys.
”X Games on ihan mieletön juttu. Haaveilin lapsena ammattilumilautailijan elämästä, ja yhtäkkiä elänkin unelmaani.”
Suur-Hamari makasi onnettomuuden jälkeen sairaalassa ja mietti, miten elää proteesin kanssa. Pystyykö edes harrastamaan mitään? Hän päätti googlata asian ja löysi videon, jossa lumilautailija Evan Strong temppuili lumilaudalla.
Myös Strongin vasen jalka oli amputoitu polvesta alaspäin moottoripyöräkolarin takia. Kalifornialaisesta vammaisurheilijasta tuli Suur-Hamarin esikuva.
”Video sytytti sisälleni liekin. Mietin, että jos hän pystyy tuohon, minäkin pystyn.”
Suur-Hamari kuntoutti itseään kaksi ja puoli vuotta, kunnes oli keväällä 2012 valmis nousemaan jälleen lumilaudalle. Hän pysyi heti ensimmäisen laskun pystyssä loppuun asti.
”Se oli maailman siistein juttu. Halusin yrittää jotakin isompaa.”
Niinpä Suur-Hamari alkoi treenaamaan tosissaan, ja kaksi vuotta myöhemmin hän voitti maailmancupin osakilpailun ja pääsi villillä kortilla Sotšin paralympialaisiin. Suur-Hamari tähtäsi kultaan, mutta kisa meni piloille jännittämisen takia. Hän jäi sijalle 11.
”Epäonnistuminen opetti nöyrää asennetta. Rupesin tekemään paralympialaisten jälkeen töitä hartiavoimin, ja hankin avukseni psyykkisen valmentajan.”
Nyt jännittäminen pysyy hallussa rentouttavien rutiinien avulla.
”Teen asiat aina samalla tavalla ennen kisaa. Kuuntelen samat biisit ja heitän samat huonot vitsit valmentajan kanssa”, Suur-Hamari sanoo.
Suur-Hamarin matka paracrossin huipulle on ollut nopea. Viime vuonna tuli uran ensimmäinen maailmanmestaruus ikimuistoisella tavalla: finaalissa oli vastassa oma esikuva Evan Strong.
”Voitin MM-kultaa voittamalla idolini. Sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan. Se oli valtava tunneryöppy. Olemme Evanin kanssa nykyään hyviä kavereita.”
Suur-Hamari ei ole enää pahoillaan jalkansa menetyksestä – hän ei edes kaipaa jalkaansa. Kotona on jalkakaappi, josta löytyy proteeseja joka lähtöön: on esimerkiksi arkijalka, lumilautajalka ja juoksujalka.
”En ole vielä keksinyt mitään, mitä proteesin kanssa ei voisi tehdä.”
Suur-Hamari treenaa kuten vammattomatkin ammattiurheilijat. Ainoa ero on, että proteesipuolta ei saa kuormittaa liikaa, koska muuten tynkään tulee hiertymiä ja tulehduksia.
”Jos teen kovan kuntosalitreeniin aamulla, niin iltapäivällä treenaan ilman proteesia. Uin tai käyn pilateksessa.”
Suur-Hamarin päätähtäin on Etelä-Korean paralympialaisissa vuonna 2018. Hän myös unelmoi siitä, että saisi jonakin päivänä startata vammattomien sarjassa maailmancupissa.
”Se olisi henkisesti iso juttu”, Anton Lindforsin kanssa harjoitteleva Suur-Hamari sanoo. Lindfors on Suomen olympiaedustaja lumilautacrossissa.
Unelman toteutuminen vaatii paljon, koska proteesi vaikuttaa kropan liikkuvuuteen ja laudan hallintaan. Suur-Hamari kertoo kuitenkin saaneensa jo parissa vuodessa huikeaa kehitystä aikaan näillä osa-alueilla.
Suur-Hamari ei pelkääkään enää jahdata unelmiaan. Kun hän makasi sairaalassa, perhe ja ystävät sanoivat Suur-Hamarille että on yksi lysti, onko hänellä jalkaa tai ei. Hän on kuitenkin heille se sama Matti.
”Se merkitsi tosi paljon. Uskallan yrittää mahdottomiltakin tuntuvia juttuja, koska jos epäonnistun, niin minulla on turvaverkko, joka ottaa minut kiinni. Olinpa maailmanmestari tai ei, läheiset pitävät meikäläisen puolta.”
Teksti: Anna von Hertzen
Kuva: Markus Jokela
Helsingin Sanomissa 12.3.2016 julkaistu juttu löytyy tästä osoitteesta.
Suur-Hamarin elämän muuttui täysin 3. elokuuta 2009, jolloin hän ajoi moottoripyörällä risteykseen.
Ennen risteykseen pysähtymistä Suur-Hamari työskenteli äänimiehenä esimerkiksi Viikatteen ja Kotiteollisuuden keikoilla. Vapaa-ajallaan Suur-Hamari harrasti lumilautailua ja pyöräilyä. Eli tavallista imatralaisduunarin elämää.
Suur-Hamari pysähtyi risteykseen. Vasemmalta tuli auto, joka vilkutti kääntyäkseen oikealle. Niinpä Suur-Hamari painoi kaasua, mutta jäi auton yliajamaksi. Auton kuljettajalta oli jäänyt vilkku vahingossa päälle.
Vasen jalka ruhjoutui niin pahasti, että se oli amputoitava polvesta alaspäin.
”En ole katkera mistään. Olen saanut elämältä paljon enemmän onnettomuuden jälkeen kuin ennen sitä”, Suur-Hamari sanoo nyt, yli kuusi vuotta kohtalokkaan risteyksen jälkeen.
Suur-Hamari ei ole enää äänimies, vaan hän on ammattilumilautailija, joka voitti tämän vuoden X Gamesissa kultaa paracrossissa. Voitto lumilautailun arvostetuimmassa kisassa oli lapsuuden unelman täyttymys.
”X Games on ihan mieletön juttu. Haaveilin lapsena ammattilumilautailijan elämästä, ja yhtäkkiä elänkin unelmaani.”
Suur-Hamari makasi onnettomuuden jälkeen sairaalassa ja mietti, miten elää proteesin kanssa. Pystyykö edes harrastamaan mitään? Hän päätti googlata asian ja löysi videon, jossa lumilautailija Evan Strong temppuili lumilaudalla.
Myös Strongin vasen jalka oli amputoitu polvesta alaspäin moottoripyöräkolarin takia. Kalifornialaisesta vammaisurheilijasta tuli Suur-Hamarin esikuva.
”Video sytytti sisälleni liekin. Mietin, että jos hän pystyy tuohon, minäkin pystyn.”
Suur-Hamari kuntoutti itseään kaksi ja puoli vuotta, kunnes oli keväällä 2012 valmis nousemaan jälleen lumilaudalle. Hän pysyi heti ensimmäisen laskun pystyssä loppuun asti.
”Se oli maailman siistein juttu. Halusin yrittää jotakin isompaa.”
Niinpä Suur-Hamari alkoi treenaamaan tosissaan, ja kaksi vuotta myöhemmin hän voitti maailmancupin osakilpailun ja pääsi villillä kortilla Sotšin paralympialaisiin. Suur-Hamari tähtäsi kultaan, mutta kisa meni piloille jännittämisen takia. Hän jäi sijalle 11.
”Epäonnistuminen opetti nöyrää asennetta. Rupesin tekemään paralympialaisten jälkeen töitä hartiavoimin, ja hankin avukseni psyykkisen valmentajan.”
Nyt jännittäminen pysyy hallussa rentouttavien rutiinien avulla.
”Teen asiat aina samalla tavalla ennen kisaa. Kuuntelen samat biisit ja heitän samat huonot vitsit valmentajan kanssa”, Suur-Hamari sanoo.
Suur-Hamarin matka paracrossin huipulle on ollut nopea. Viime vuonna tuli uran ensimmäinen maailmanmestaruus ikimuistoisella tavalla: finaalissa oli vastassa oma esikuva Evan Strong.
”Voitin MM-kultaa voittamalla idolini. Sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan. Se oli valtava tunneryöppy. Olemme Evanin kanssa nykyään hyviä kavereita.”
Suur-Hamari ei ole enää pahoillaan jalkansa menetyksestä – hän ei edes kaipaa jalkaansa. Kotona on jalkakaappi, josta löytyy proteeseja joka lähtöön: on esimerkiksi arkijalka, lumilautajalka ja juoksujalka.
”En ole vielä keksinyt mitään, mitä proteesin kanssa ei voisi tehdä.”
Suur-Hamari treenaa kuten vammattomatkin ammattiurheilijat. Ainoa ero on, että proteesipuolta ei saa kuormittaa liikaa, koska muuten tynkään tulee hiertymiä ja tulehduksia.
”Jos teen kovan kuntosalitreeniin aamulla, niin iltapäivällä treenaan ilman proteesia. Uin tai käyn pilateksessa.”
Suur-Hamarin päätähtäin on Etelä-Korean paralympialaisissa vuonna 2018. Hän myös unelmoi siitä, että saisi jonakin päivänä startata vammattomien sarjassa maailmancupissa.
”Se olisi henkisesti iso juttu”, Anton Lindforsin kanssa harjoitteleva Suur-Hamari sanoo. Lindfors on Suomen olympiaedustaja lumilautacrossissa.
Unelman toteutuminen vaatii paljon, koska proteesi vaikuttaa kropan liikkuvuuteen ja laudan hallintaan. Suur-Hamari kertoo kuitenkin saaneensa jo parissa vuodessa huikeaa kehitystä aikaan näillä osa-alueilla.
Suur-Hamari ei pelkääkään enää jahdata unelmiaan. Kun hän makasi sairaalassa, perhe ja ystävät sanoivat Suur-Hamarille että on yksi lysti, onko hänellä jalkaa tai ei. Hän on kuitenkin heille se sama Matti.
”Se merkitsi tosi paljon. Uskallan yrittää mahdottomiltakin tuntuvia juttuja, koska jos epäonnistun, niin minulla on turvaverkko, joka ottaa minut kiinni. Olinpa maailmanmestari tai ei, läheiset pitävät meikäläisen puolta.”
Teksti: Anna von Hertzen
Kuva: Markus Jokela
Helsingin Sanomissa 12.3.2016 julkaistu juttu löytyy tästä osoitteesta.