Kanakurssilla kanat opettavat ihmisiä paremmiksi eläintenkouluttajiksi. KANOJA ON HELPOMPI KOULUTTAA KUIN ESIMERKIKSI KOIRIA, KOSKA NE EIVÄT YRITÄ MIELLYTTÄÄ IHMISTÄ VAAN OVAT VAIN AHNEITA.
hs 14.7.2013
On kokeen aika. Kanakurssin osallistuja Salla Teppo nostaa kanan häkistä pöydälle, jolla on kolme eriväristä paperilappua: musta, vihreä ja keltainen. Teppo on kouluttanut kanan nokkaisemaan vain mustaa lappua. Oikeasta nokkaisusta tulee palkinnoksi jyviä.
Alku menee loistavasti: nokkaisu, jyvä, nokkaisu, jyvä, nokkaisu, jyvä. Mutta sitten tulee tiukka paikka.
Koulutuksen vetäjä Tommy Wirén laittaa mustan lapun piiloon 20 sekunnin ajaksi. Kana tuijottaa vuorotellen vihreää ja keltaista lappua. Hmm.
Wirén yrittää harhauttaa kanaa tökkimällä sormellaan vihreää ja keltaista lappua, mutta kokelas pysyy lujana. Se ei tökkäise niitä. Pitkien sekuntien jälkeen Wirén palauttaa pöydälle mustan lapun, jota kana nokkaisee heti ilahtuneena.
Koe menee läpi. "Saako tuulettaa?" Teppo kysyy.
Kangasalla on käynnissä viikonlopun kestävä kanakurssi. Eläintenkouluttajat Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki opettavat kurssilaisille eläinten kouluttamista: oikea-aikaista palkitsemista, palkitsemistapaa sekä eläimen liikkeiden ja eleiden hallintaa. Opettajana toimii höyhenpeitteinen lady.
"Kana on loistava opettaja, sillä se on yksinkertainen eläin, joka oppii erittäin nopeasti. Se, minkä kanoille voi opettaa kolmessa päivässä, vie koirilta viisi viikkoa", Wirén sanoo.
Sekuntikellot, naksuttimet ja jyvät viuhuvat. Kahdeksalla kurssilaisella on jokaisella kaksi kanaa, joille he opettavat eri temppuja.
Vaikeinta on oppia palkitsemaan kana tarpeeksi nopeasti, juuri oikealla hetkellä.
Koulutus perustuu eläimen käytöksen positiiviseen vahvistamiseen. Kun kana käyttäytyy toivotulla tavalla, se pitää palkita heti, jotta se ymmärtää, mistä hyvästä palkkio tuli. Kana ei pohdiskele saati mielistele omistajaansa kuten koira – se haluaa vain jyväsensä.
Kouluttajan virheet näkyvät kanassa heti, toisin kuin kehittyneemmissä eläimissä.
Yksi kanoista ottaa kunnolla kiinni Teija Jokisen ruokakiposta, ja jyvät lentelevät.
"Tätä kanaa on helpompi kouluttaa kuin tuota toista, koska tämä on paljon ahneempi", Jokinen naurahtaa.
Jokinen työskentelee Särkänniemen Koiramäen eläintarhassa. Hän tuli kurssille saadakseen oppia eläinten kouluttamisesta, jotta esimerkiksi sian kynsien leikkaaminen olisi jatkossa helpompaa.
Myös muut kurssilaiset hakevat oppia arkeensa: yksi on koirakouluttaja, toinen eläinlääkäri, kolmas hevosharrastaja.
"Kanakoulutuksen opein voidaan kouluttaa kaikkia eläimiä, jopa kultakaloja ja karhuja", Wirén sanoo. Jälkimmäisiä hän kävi kouluttamassa kesäkuussa ruotsalaisessa eläintarhassa.
Kanakurssin on kehittänyt yhdysvaltalainen eläintenkouluttaja Bob Bailey, jonka opissa Wirén on ollut. Wirén toi kanakurssit Suomeen vuonna 2007, ja kurssit ovat olleet järjestään täynnä.
"Kanat kyllä oppivat. Kaikkein haastavinta eläintenkouluttajan työssä on ihmisen opettaminen."
Tosiaan, kanat oppivat vaikka mitä: pujottelemaan keppejä, nousemaan rappuja orrelle, tiputtamaan tietynvärisen lelun alas, laskeutumaan orrelta ja pyörimään piruetteja – kaikki nämä yhteen putkeen.
Teppo ja Tepon kana ovat valmiita jatkamaan seuraavalle tasolle. Nyt kanan pitää noukkia kumipallo yhdestä muovikiposta ja siirtää se toiseen. Kana on ilmeisen tohkeissaan opetustehtävästään.
Kurssin vetäjä Wirén kertoo, että hän on toisinaan jättänyt kanalan oven koemielessä auki. "Kanat löytyvät aina harjoitushallista, odottamasta treenien alkua."
Teksti: Anna von Hertzen
Kuva: Reijo Hietanen
Helsingin Sanomissa 14. heinäkuuta 2013 julkastu juttu löytyy tästä osoitteesta.