Martti Suosalo pelkäsi lapsena tuulessa lentäviä lehtiä, pihavajaa ja nyrkkeilyä.
HS 19.7.2012
Näyttelijä Martti Suosalon silmät hehkuvat ja kädet piirtävät kuvia ilmaan. Hän kuvailee tunnetta, jolloin tietää harjoitelleensa näytelmän hyvin. Näyttämöllä kaikki toimii, ja näyttelijästä tuntuu kuin hän lentäisi.
Aivan kun joku muu veisi minua. Silloin toivoo, että hetki jatkuisi ikuisuuden."
Näyttelijän työtä ei pysty ymmärtämään aina järjellä. Sen ymmärtää sydämellä. Näyttelijän ja yleisön välinen energia antaa merkityksen kaikelle.
"Katsoja muistaa jälkikäteen harvoin, mitä näytelmässä tapahtui. Mutta hän muistaa tunteen ja energian, joka on parhaimmillaan parantavaa."
Kun kaikki toimii, on näyttämö Suosalolle mitä ihanin paikka. Siellä hän tuntee olevansa turvassa.
Suosalo kiskoo hoikkiin käsiinsä nyrkkeilyhanskoja. Superlatiivit loppuvat kesken hänen kehuessa lajia. Nyrkkeily on aina kiehtonut Suosaloa, mutta samalla pelottanut. Pelot ovat olleet Suosalon uskollinen kumppani lapsesta lähtien.
Pieni Martti ei uskaltanut mennä syksyisin ovesta ulos, koska hän pelkäsi tuulessa lentäviä lehtiä. Ja se lapsuuden pihavaja, jossa oli vanha lemuava pakastearkku, se vasta pelottava paikka olikin.
"Säilytimme pihavajassa pyöriä. Vaja oli pienen mäen alla. Poljin lujaa, hyppäsin vauhdissa pyörän selästä ja juoksin kotiin. Pyörä kolahti vajan perukoille."
Tänä keväänä Suosalo kohtasi yhden peloistaan: hän aloitti nyrkkeilyn harrastamisen. Pian hän kohtaa kehässä valmentajansa Cari Huovisen.
Sukulaiset olivat aikoinaan hyvin huolissaan Suosalon tulevaisuudesta.
"Olin teininä olmi, tahdoton olento. Viihdyin huoneessani, enkä halunnut mopoja, vaatteita tai rahaa. Vanhempani antoivat minun etsiä rauhassa suuntaa."
Suosalo on varma, että jossain vaiheessa enkelit ja esi-isät kyllästyivät ja puuttuivat asiaan. Ujo mies löysi nuorisoteatterin ja samalla paikkansa maailmassa.
"Tiesin, että tässä sirkuksessa haluan olla mukana." Näytteleminen oli hänelle itsensä voittamista.
Opiskelu ei näyttelijänalkua kiinnostanut. Lukiossa opettajat antoivat Suosalon lukea takapenkissä Moliérin ja Shakespearen näytelmiä, ja lopulta hän jätti lukion kesken. Suosalo rauhoitteli vanhempiaan, että pääsee korkeakouluun ilman valkolakkiakin. Hän pääsikin Teatterikorkeakouluun Jouko Turkan väkevään oppiin.
Suosalo oli lapsena hiljainen poika, joka toljotti suu auki muiden puuhastelua. Pojalle opetettiin, että toljottelu ei kuulu tehokkaan ihmisen elämään. Tavasta oli kuitenkin vaikea päästä irti.
Teatterikorkeakoulussa Suosalo kuunteli Turkkaa suu auki ja silmät pyöreinä. Silloin Turkka käski Suosaloa pitämään asennon ja pyysi kaikkia katsomaan.
"Turkka sanoi, että tässä on ajattelevan ihmisen asento. Tällainen ihminen havainnoi maailmaa kaikilla aisteillaan, eikä ole tietoinen ulkonäöstään. Juuri tähän kaikkien pitää pyrkiä."
Elämä on opettanut Suosalolle tärkeän asian. Vaikka kaikkea ei aina ymmärrä, kietoutuu lopulta elämässä kaikki yhteen, ehjäksi kokonaisuudeksi.
Suosalo uppoutuu sieluaan myöten jokaiseen roolihahmoonsa. Näyttelijä on kiitollinen Turkalle, joka korosti ihmistuntemusta. Turkka pisti oppilaat kirjoittamaan yksityiskohtaisia havaintoja ihmisistä: Vanha mies juoksee raitiovaunuun. Missä asennossa hänen kielensä on, kun hän tulee ovesta sisään?
Suosalo kirjoitti huomioita lehtiöönsä pari vuotta, kunnes pää automatisoitui tarkkailemaan maailmaa tietyllä tavalla.
"Tästä on ollut minulle eniten hyötyä ammatissani."
Suosalo keksii joka vuosi uuden asian, joka kehittää häntä näyttelijänä. Nyt hän opettelee naapurinsa johdolla soittamaan flamencoa kitaralla.
Jos Suosalo olisi 20 vuotta sitten näytellyt Nalle Puhissa, olisi hän ollut luonteva Tikru, energinen pomppukone. Nyt hän on mielestään luonteva Ihaa, eli seniili filosofi.
Maailma pakottaa ihmisen kiivaaseen rytmiin, mutta rytmin sisällä voi kapinoida. Suosalo elää mielessään hitaampaa rytmiä. Hän haistelee tuoksuja ja uppoutuu yksityiskohtiin. Kadulla kävellessään hän katsoo usein ylös ja löytää sieltä aivan erinäköisen maailman.
Hitaasta rytmistä ei ole tietoakaan, kun Suosalo astuu nyrkkeilykehään. Mies iskee terävästi ja liikkuu sulavasti, nyrkkeily on hänelle luontaista kuin hengittäminen.
Hiki virtaa ja pelot väistyvät. Suosaloa naurattaa.
Martti Suosalo
- Syntynyt 19. heinäkuuta 1962 Oulussa.
- Työskenteli ennen Teatterikorkeakouluun pääsyä pitsanpaistajana, jakeluauton apumiehenä ja päiväkodissa.
- Suosalolle olisi avautunut upea ura päiväkodista: "Lastentarhanopettaja-opiston työntekijä videokuvasi leikkiäni lasten kanssa opetusmateriaaliksi."
- Käy harvoin kapakoissa. Kun käy, kannattaa Vexi Salmen ohjetta: "Kun lähtee kapakasta klo 12 kuin Tuhkimo, sujuu kaikki hyvin ja aamu valkenee mahtavana."
- Lempituoksut puu ja asfaltti.
- Toivoo syntymäpäivälahjaksi klassiset käsintehdyt kengät, jotka sopivat arvokkaasti ikäiselleen herrasmiehelle. Haaveilee myös käsintehdystä polkupyörästä.
Teksti: Anna von Hertzen
Kuva: Maija Tammi
Helsingin Sanomissa 19. heinäkuuta 2012 julkaistu juttu löytyy tästä osoitteesta.
